One night in Bangkok

Se ois viimeinen aamu Bangkokissa. Levottomuuksien takia kyllä ihan hyvä vain, että tänään alkaa kotimatka. Yövyin siis Khao San Roadilla. Ei täällä mitään hätää ollut ja hyvin sai nukuttuakin.

Koko Khao San on täynnä turisteja, sekä oikeastaan tältä kadulta voi ostaa lähes tulkoon mitä vain. Edellisen päivän kulutin hyvin siinä, että pyörin eri kaupoissa, tinkailin ja ostin paljon erinäistä tavaraa ja ruokatarvikkeita.

Tulee kyllä suuri ikävä näitä katukeittiöitä. Niin hyvää ruokaa ja niin halpaa. Ruoka oli lähes samaa jokaisessa kojussa, mutta sekään ei haitannut. Phattaista on useita muunnoksia. Toivon mukaan onnistun väsäämään tätä kotonakin.

Pieniä erinäisiä pointteja Thaimaasta mitä opin matkan varrella:

- Kuningas ja kuningasperhe on suuressa arvossa. Esim maassa olevan rahan päälle ei saisi astua, jos kuninkaan kuva on ylöspäin. Myöskin jos kuningasperhettä loukkaa sanoin tai esimerkiksi repimällä rahan, voi pahimmillaan saada useamman vuoden vankeustuomion! Huomasin myös, että kolikoita ei anneta setelissä olevan kuninkaan kasvojen päälle (hekin arvostavat jos itse et näin tee.) 

- Thaikut kunnioittavat meitäkin esim kaupassa laittamalla kädet yhteen rinnan kohdalle ja  tekemällä pienen "kumarruksen." Jos haluat tehdä eleen takaisin, thaikuilla on kuitenkin tässä asiassa pieni kastijärjestelmä olemassa. Paras tapa on, että laittaa vain kämmenet yhteen, eikä tee muuta. Jos "kumarrat" päällä takaisin, he yleensä pitävät sitä vain huvittavana kunnioituksen sijaan, koska näin olet "samalla tasolla" heidän kanssa. Vain itseä ylemmille tahoille tehdään kumarrus (esim esimies ja kuninkaalle ainoastaan syvä kumarrus.) Kädet tulisi myös pitää leuan alapuolella.

- Tämä tuli itselleni suurena yllätyksenä, kun en yöpynytkään hotellissa vaan guesthousessa. Ovi tulee siis laittaa lukkoon tuota pientä nappia painamalla. Oletin aivan, että nämäkin menevät automaattisesti lukkoon, mutta ei. Joillekin tämä on itsestään selvää, mutta minulle ei ollut!

- Vaikka nämä tuk tukit on kivan näköisiä, saattavat nämä olla jopa taksia kalliimpia. Taksilla ja tuk tukilla liikkuminen on kalleinta täällä. Lämpimästi suosittelen apostolin kyytiä tai julkisia. Kävellen näkee enemmän, sekä metrolla ja skytrainilla liikkuminen on todella helppoa, kunhan on pieni maalaisjärki. Taksissa kannattaa aina pyytää mittari päälle; se on edullisin. Aina kuskit eivät tähän suostu ja esim Samuilla tämä ei ole edes mahdollista. Lava-autotaksit on myös huomattavasti edullisempia.

Jos ei oo fygystä kiinni, niin sitten kaksi edellistä vinkkiä voi olla turhia.

Kuva ei liity mihinkään, lähinnä huvituin tekstistä.

- Kannattaa opetella sanomaan "hei" ja "kiitos". Nämä taikasanat auttavat tinkaamisessa ja myöskin saat useimmissa paikoissa miellyttävämpää kohtelua. "Suvadi ka/kap" on hei ja kiitos on "kap kun ka/kap." Miehet sanovat kap lauseen perään ja naiset ka. Loppupääte on siis kohteliaisuus. Nuo lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan, paitsi ka lausutaan hieman pidennettynä a:na eli kaa.

- Jos laskee, että 40 batia on 1€, vastaa se lähes todellisuutta. Tässä on siis otettu huomioon vaihtokurssi ja "et häviä" ostoksissa.

- Englantia täällä ei puhuta niin hyvin, kuin esimerkiksi Euroopassa. Ei kannata ihmetellä tai yllättyä, jos he eivät aina sinua ymmärrä. Tästä ei kannata hermostua vaan yrittää löytää yhteinen kieli, esimerkiksi eleet.

Samuilla meidän pihassa oli käärme - bongaa se kuvasta.

- Ruokien suhteen ei kannata arkailla. Täällä on paljon kokeilemisen arvoista sapuskaa. Ruoka on sen verran halpaa, että et kuole, jos joku annos onkin ei-niin-mieluisa. Itse olen pyrkinyt parhaan mukaan kokeilemaan aina erilaista ruokaa, ja se on kannattanut!

- Kaikki täälläkin asuvat ovat aivan yhtä lailla ihmisiä kuin mekin. Kannattaa muistaa, että ulkomailla olet aina turisti. Kohteliaisuus kuuluu hyviin tapoihin, jota ei tulisi unohtaa. Olen nähnyt paljon törkeää käytöstä, puolin ja toisin, mutta onneksi itse voi vaikuttaa omaan käytökseen.

Nyt kohti lentokenttää ja takaisin kotiin!