HHuhhu mikä matka. Helsingistä Pariisiin kaikki sujui hyvin, mutta Pariisin jatkolennot tuotti ongelmia, joten kerronpa vähän siitä: Yrtimme tulostaa meille boarding pass:it napista jossa luki "print boarding pass". Kuinka ollakaan tulostaessa luli "this is not a boarding pass." Olimme siis jo kirjautuneet jatkolennoille, mutta mitäpä sillä tiedolla teet ilman sitä mokomaa pientä liparetta.
No mikään muu ei auttanut kuin Pariisissa sitten hommata se pirun boarding pass. Tietenkin lennolle oli aikaa vähän reilu 1,5h ja ei hajuakaan missä olisi koko check-in. Kysyttiin näppärinä neuvoa eräältä turvatarkastuksen työntekijältä. Loppupeleissä kävi niin, että pari turvatarkastuksen työntekijää päästivät meidät "oikaisemaan" kentän kautta (vippi reittejä hehe..) ja saattoivat erilliseen junaan, jolla piti mennä aivan toiseen päähän kenttää ja eri terminaaliin.
No mutta tekevälle sattuu ja ensin ajateltiin, että hemmetti kun kysyttiin apua, koska siinä kesti niin kauan, mutta tämä saattelu ei ollut ollenkaan huono asia! Hyvin ehdittiin lennolle ja kaikki sujui mallikkaasti. Tässäpä näkyy kuvaa meidän "pienestä" Malaysia Airlinesin koneesta.
Matka jatkui Pariisista kohti Kuala Lumpuria. Matkahan kesti vaivaiset 12h. Luulin konetta aivan tavalliseksi Finnairin koneiden tapaiseksi, mutta tämä olikin paljon enemmän! Kaikki olikin yllättävän luksusta, vaikka olimmekin turistiluokassa.
Luulin konetta aivan tavalliseksi Finnairin koneiden tapaiseksi, mutta tämä olikin paljon enemmän! Kaikki olikin yllättävän luksusta, vaikka olimmekin turistiluokassa. Ja tässä siis minä hehkeänä valvomisesta.
Kone oli iso kuin mikä (mahtui yli 400 henkilöä). Ruoka oli törkeän hyvää ja se oli täyttävää. Siitä en muistanut ottaa kuvia, muistin sen vasta ruuan syötyä, hups..
Koneessa hyvän ruuan lisäksi oli kunnon viihdykkeet: pelejä, leffoja ja musiikkia (jota kuuntelin vain puhelimesta kylläkin.) Oletin aivan, että matka täytyisi suorittaa nukkuen, kaverin kanssa jutellen ja kännykkän akkua säästellen, mutta ei! Tämä hienouksen ansiosta matka sujui yhdessä hujauksessa ja puhelimenkin sai ladattua, ai että!
Matka tosiaan oli se reilu 10 000km ja lentoaika sen mukainen. Nälässä ei tosiaan kahden ruuan takia tarvinnut olla eikä myöskään kuivin suin.. Laiton viini"lasin" takaisin pöydälle (joka ei siis ollut tyhjä) lentoemäntä hyökkää kaatamaan lasin täyteen ja tokaisee iloisena vain "cheers!" Ja tämä toistui kolmesti, ja kertaakaan pyytämättä. Uni tuli ainakin hyvin.
Saavuimme suomen aikaan noin klo 2.00 (täällä klo 8) Malesiaan, ja nyt odotamme vaihtolentoa. Ylempi kuva on kentällä olevasta sisäpihasta, joka oli aivan mielettömän upea!
Täällä penkillä kirjoitin päivityksen ja täytyy sanoa, että hieman mukavampi istuttava kuin "tavallinen" penkki. Loppuun sanottakoon, että kärsin lievästä matkapahoinvoinnista ja tässä koko tämän tekstin kirjoittelun ajan tunnen vieläkin pomppivani ilmassa, hyi..
Näihin tunnelmiin ja kuviin jatkamme parin tunnin päästä kohti Thaimaata. Aurinko on kyllä piristänyt jo nyt väsyneitä matkalaisia kummasti. Toivottavasti pääsen taas pian blogin ääreen! Näihin tunnelmiin ja kuviin Jossu kuittaa!
Monta kuukautta tätä odoteltu ja nyt se H-hetki olisi käsillä; Thaimaan reissu voi kohta alkaa. Matka siis kestää reilun 3 viikkoa ja yritän parhaani mukaan matkalta myös päivitellä tänne. Tottakai ennen matkaa täytyy tehdä tämä jokaisen naisen kaaoshetki eli pakata. Se on kumma, että pakkaaminen voi samaan aikaan aiheuttaa kaikki mahdolliset tunnetilat surullisesta onneliseen ja kaiken siltä väliltä. Yleensä olen reissuihin varautunut hyvin ja pakkaan monesti näitä ulkomaanmatkoja varten jopa kolme päivää etuajassa. En tällä kerta...
Tietenkin pitää koittaa yrittää muistaa ne tärkeimmät: passi (ja hammasharja), lentoliput ja lompakko. Näillä pärjää jo aika pitkälle, mutta kyllähän se hieman sääli on, jos aurinkorasva tai kivat korvakorut unohtuu kotiin. Tässä kun tuskailin pakatessa, räpsin muutaman kuvan, jotka haluan jakaa teidän kanssa:
Aluksi aloitin pakkaamisen tärkeimmästä, eli valitsemalla ihanan väriset kynsilakat niin varpaisiin kuin sormiinkin. Tässä kohtaa tajusin, että kyllä on turhamaisin pakkauksen aloittaminen, mutta eipä tuo mitään. Kuvassa näkyy myös muitakin juttuja: neulaa, lankaa, tukiside, kynsisakset ja pelikortit. Tottunut reissaaja (enemmänkin kotimaassa) tietää, että kannattaa olla kaikenlaista vähän turhaakin mukana. Ajattelin kuitenkin, että nyt on sen verran pitkä reissu, että kannattaa ottaa mielummin vähän ylimääräistäkin mukaan.
Loppupeleissä päädyin näihin kynsilakkoihin, varpaissa on tuo ihana violetti ja kynsissä helmenhohtoinen/violettiin taittava lakka (joka on oikeasti pelkkä päällyslakka.) Varpaisiin laitoin vähän blingiä mukaan ja lakkasin siis violetin päälle vielä hopealla kimallelakalla.
Olen aika kova käyttämään Yves Rocherin tuotteita; ne käyvät atooppiselle/herkälle iholleni parhaiten, plus hinta-laatusuhde on loistava. Tässä siis muutamia juttuja, jotka halusin mukaan.
Yvesillä oli viime kesänä myynnissä tuota Monoi de Tahitin kimalle kuivaöljyä. Ei sille kamalasti täällä Suomessa ollut käyttöä, joten nyt päätin loistaa koko loman ja ärsyttää matkakumppaneitani tuoksumalla kolme viikkoa tuolle aineelle. Tämä siis sisältää kookosta ja tiaren kukkaa, joten tuoksu on aika ''eteläinen''.
Samaan sarjaan on siis suihkusampoo, eli käy hiusten ja vartalon pesuun. Tämän ostin jo alkusyksystä, kun tiesin reissun tulevan. Tätä olen kiikuttanut aina etelänmatkoilla mukanani.
Näin kauas kun lähetään, ei passaa unohtaa aurinkovoidetta ja after sunia. Tämä after sun on pelastanut minut monet kerrat: aina kun paloin, tämä rauhoittaa ihoa niin, että auringossa voi olla vielä loppulomankin ilman kärsimyksiä. Ihania tuotteita. Mukana myös SK50, peukkuja etten nyt palaisi.
Kerran vaihto oli Pariisissa kuusi tuntia, joten ostin matkalle mukaan Yatzy pelin. Okei, tähän kyllästyy tooooosi äkkiä, mutta onhan se edes sen hetkenaikaa hauskaa tekemistä ja aika oikeasti kuluu nopeammin. Siksi myös mukaan lähtivät pelikortit.
Kaaos kämpässä? Ehei, nää on mun matkatavaroita. Kello tulee pian 20.00 ja en ole siis vieläkään pakannut...
Tässäpä keskeneräinen pakkailuni, mutta eiköhän tuo tuosta suttaannu!
Mitäpä pakkaaminen olisi ilman kissaa? Tässä siis kolmas kattini eli Hilma.
Hieman tämä pakkaaminen/kaikkien asioiden muistaminen stressaa ja vähäksi aikaa lopetin tuon pakkaamisen ja päätin purkaa ajatuksia tänne blogiin. Tehosi muuten tosi hyvin. Kaverini, jonka kanssa lähden matkalle, tuli luokseni eilen ja olemme molemmat hieman väsyneinä/jännittyineinä täällä matkaa odottelemassa.
Bussi lähtee kohti lentokentän Terminaali 2 klo 03.10. Lentomme lähtee Helsingistä 7.35 ja vaihdamme Pariisissa, sieltä Kuala Lumpuriin ja sieltä Bangkokiin. Olemme perillä vasta 31.12 klo 13.30, eli hemmetin pitkä matka tiedossa. Onneksi on iPhonessa Angry birds ja musiikkia, ystävä, evästä, Yatzy ja pelikortit mukana. Eiköhän noilla jonnekin asti pärjää.
Saatan päivitellä matkaa jopa jo Pariisin kentältä, saa nähdä. Mutta tästä se alkaa! Jännittää vähän, mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Kissoja tulee ikävä, mutta onneksi heitä käy kaksi kaveriani hoitamassa. Mitähän tästä tulee? Todennäköisesti unohtumattoman ihana reissu, mutta nyt en osaa ajatella kuin sitä, että mihin saan mahtumaan vielä mun kihartimen ja otanko mukaan vielä korkkarit.. Prioriteetit kunniaan.
Pärjäilkää täällä Suomen kylmässä, meille on luvattu noin +30 joka päivä ja aurinkoa. Ja joojoo ollaan varovaisia. Hyvää uutta vuotta and Thailand here we come! Tässäpä vielä hyvän mielen biisi kaikille (oikeesti tää on aika kamala, mutta liittyy asiaan...)
Aamulla herätessä on outo tunne, viimeinen luukku avataan kalenterista, Lumiukko tulee telkkarista, klo 12 laitetaan kanavaksi TV1: on jouluaatto. Joulu on jotenkin toisaalta ihana perinne, vaikka onkin aikamoista kulutusjuhlaa nykyään. Minulla ei muutamaan vuoteen ollut kunnon joulufiilistä, mutta tänä vuonna se tuli yllättävän aikaisin. Maanantaina oli kesy 9,5h työpäivä, jonka jälkeen isä koukkasi minut Tampereelta kyytiin ja ajoin kotiin sen hieman päälle 4h. Tämmöisen puserruksen jälkeen oli hyvä jäädä 4vko lomalle!
Ainoa ''harmi'' oli se, että siskoni ei ollut tänä jouluna jokaista yötä täällä naureskelemassa minun kanssani, mutta tämä ei haitannut, erilainen joulu tänä vuonna ja näemme kuitenkin joulupäivänä. Meidän perinne on aika perus: ruoka, lahjat, hetki lepoa, hautausmaa, sauna ja lisää lepiä. Plus jokaiseen noihin väleihin voisi lisätä ''suklaata''.. Tekee hyvää treenille vetää tuota sokerin ja rasvan ihanaa sekoitusta, joka on kuin huumetta aivoille ja myrkkyä kropalle. Onneksi vain nämä pari päivää.
Täällä on lunta!
Meillä on ollut ihan jo siitä asti, kun siskoni ja minä oltiin pieniä, perinteenä aattoaamun lahja. Lapsena saimme yleensä jonkun barbie -nuken tai vastaavaa, minkä avulla viihdytimme itseämme ruokailuun tai jopa pukin tuloon asti.
Nooo äiti on ihana eikä ole katkaissut tätä perinnettä vieläkään: tänään sain aattoaamun lahjana KORVALÄPÄT. Nämä olivat itseasiassa toivelistalla, mutten ihan tällaisia odottanut. Olen silti sitä mieltä, että nuo näyttää vähän pöhköiltä, mutta hei, mikäs minä olen? Ainakin minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto, että kehtaan pitää noita korvaläppiä, sitäpaitsi ne on aika söpöt kun pitempään katsoo!
... Kaverin tokaisu tähän kuvaan oli ''Prinsessa Leia''...
Aamulla halusin hieman ulos ennen syömistä, kuitenkaan ei huvittanut
kotipihaa kauemmas lähteä. Minua alkoi lapsettaa hieman ja päätin tehdä
lumilyhdyn. Aina olen niistä tykännyt joten miksipäs ei. Lyhdystä tuli
aika suurpiirteinen, mutta olenkin herkkä taiteilijasielu ja aika
suurpiirteinen, joten tekele on minun näköinen. Illalla komistus näyttikin tältä.
Kävimme hieman jälkeen viiden hautausmaalla. Minun oli
aivan pakko ottaa muutama kuva sieltäkin, ihan vain siksi, että näky oli
todella upea.
Toisessa kuvassa on tällainen ''monumentti'', joka on siis tarkoitettu niille, joiden hauta on jossakin kauempana. Paikka näytti upealta ja minullakin sattuu olemaan läheisten hautoja muualla, joten paikka on aika koskettava. Joskus minun oli vaikea käydä hautausmaalla, koska paikka on erittäin koskettava, ainakin minulle. Nykyään osaan ajatella asiaa hieman eri tavalla, mutta silti siellä tulee hieman haikea, mutta samalla todella levollinen olo.
Meillä on aina ollut hieman erilaisia ja ''perinteisistä'' poikkeavia juttuja, muulloinkin kuin jouluna. No tässäpä meidän joulukuusi! Mielestäni kuusi on ovela ja yksinkertaisuudessaan jopa hieno! Oli äiti hommannut pienen tekokuusen meille myöskin, mutta tämä kuusi meillä on ollut useamman vuoden. Perintöä odotellessa.. Ei vaan, leikki leikkinä.
Loppuilta meni tosiaan ystäväni rasvan ja sokerin kanssa, jotka siis olivat mm Fazerinan, Geishan ja Da Capon muodoissa. Äiti oli löytänyt nostalgisen The Joulukalenterin DVD:n, jolle sitten yhdessä naureskelimme äitin ja isän kanssa. Vanhemmat painuivat petiin ja minä yökukkuja vielä jäin valvomaan. Saattaa olla että nostalgisoin lisää ja pelaan lapsuuden muistojen herättelyksi hieman Simssiä (vaikka se onkin Sims 3, eikä se perinteinen ykkönen..)
Tein kippoon oman sekoituksen kaikista konvehdeista. Sanoin äitille, että jos koko kipon tyhjennän karkeista, en syö enää yhtään mitään. No kippo ei tyhjentynyt... Muutamasta muusta kiposta suklaata kyllä hupeni..
Hieman tuli taas pitkä, mutta edelleen, lukekoo ken jaksaa. Oikein hyvää joulunaikaa!
Kuten vähän uhkailinkin, että voisin mahdollisesti jotain urheiluun liittyvää kirjoittaa ja tässähän se tulee. Varoituksena jo alkuun, että veikkaan tästä tulevan aika tekstin täytteinen, mutta lukekoon ken jaksaa!
Alkuun voisin kertoa lyhyen tarinan: aloitin jo 3-vuotiaana käymään tanssitunneilla, siitä asti olen rakastanut urheilua tosi paljon ja harrastanut olen aina jalkapallosta yleisurheiluun ja kaikkea siltä väliltä. Harmikseni minulle kävi tämä klassinen tapaus, kun aloin seurustelemaan niin lihoin aika hyvin. Koulustressi aiheutti osan ylensyönnistä, mutta eipä sitä mitenkään voi perustella kuin itsekurin puutteena.
Söin ruokaa ihan järkyttäviä määriä, monesti myös tosi epäterveellistä sellaista ja tietenkin herkut maistuivat myös. Liikunnan ilo minulta oli kadonnut kokonaan pariksi vuodeksi, enkä enää osannut iloita liikunnasta kuin satunnaisilla ahdistusjuoksulenkeillä (jotka kesti sen 5min..) Vuonna 2011 siskoni antoi minulle ilmaisia käyntejä LesMills konseptien tunneilla (eli kaikki Body -alkuiset tunnit.) Katselin kaikkia mahdollisia paikkoja missä näitä Tampereella vedetään, kunnes löytyi oikea jättipotti: ''Meillä on kaikki LesMills -konseptin tunnit!'' Innnostuin heti ja salin nimi on GoGo.
Tässä näkee siis kaikkien GoGo -salien (City, Park ja Hermia) aikataulut, ja kuten huomaa ryhmäliikuntaa on tosi paljon!
Kahden lipukkeen verran kävin tunteja kokeilemassa ja rakastuin niin näihin tuneihinkin kuin kokonaisuutena GoGo -saliin. Parasta siinä oli se, että ryhmäliikuntaa oli todella paljon sekä päivällä että illalla ja käytössä on kuitenkin myös normaali kuntosali. Nyt olen jäsenyyteni uusinut 2 kertaa eikä todellakaan kaduta. Tykkään kokonaisuutena tästä salista ihan hirveästi, plus täällä on maailman parhaat ryhmäliikunnan ohjaajat!
Koska olen niin tyytyväinen asiakas ollut, tänään ihan luvan kanssa kysyin saanko pikkuisen kuvailla tiloja blogiani varten ja tämä minun (ja teidän) iloksi onnistui! Räpsin siis muutamia kuvia tänään, antaa hieman osviittaa miten iso sali on saatu keskelle ydinkeskustaa Tampereella. Kuvat ovat vähän ''hassuja'' myös siksi, etten halunnut kauheasti tunnistettavia kasvoja kuviin. Mutta tässäpä laitan pläjäyksenä kuvia GoGo City:stä:
Ylempi kuva on yläsalista, elikkä tämän kokoisia saleja on kaksi, joissa sitten hikoillaan niin maan perhanan paljon ryhmäliikuntatunneilla! Minusta tuo valoilla koristeltu koroke on juuri hauska, ainakin tietää mihin ohjaaja menee (muutaman kerran combat tunneilla minäkin sinne olen päässyt!) Vieressä on kuva kuntosalin laitteistosta, vielä kuvan ''takana'' on kaikki juoksumatot, soutulaitteet, sekä pyörät. En vain tosiaan halunnut ihmisten naamoja kuviin, joten tämä kelvatkoon!
Vapaita painoja myöskin löytyy, eli edellisessä oli näitä (en muista hienoa nimeä) laitteita, missä lyödään vain se nuppi kilomäärään mitä haluaa reenailla. Mutta tosiaa vapaita painoja löytyy myös, mikä on tosi hienoa ettei ole vain jompaa kumpaa. Itse käytän välillä toisia ja välillä toisia.
Pahoittelen myös tätä, etten osaa näitä kuvia liikutella järkevästi vielä.. Kaverini neuvoo minua joskus aikanaan tämän blogin ulkoasun kanssa, mutta siihen asti menköön!
Eli tässä vielä on kuvat vastaanotosta (alla), ja venyttely/lihaskunto paikasta. Myöskin tuo pitkä käytävä johtaa sinne vapaiden painojen puolelle ja taakse jää nämä muut ''valmispaino'' -laitteistot.
Mielestäni tilat ovat ihanat, tosi raikkaat ja nykyaikaiset. Sisälle on aina miellyttävä tulla, toki myös siksi että henkilökunta on iloista, myöskin siksi että tilat ovat lähestulkoon aina tosi siistit. Olen nähnyt myös saleja, missä ei haittaa vaikka olisi viikon kurat lattialla.
...Päätin kuitenkin ottaa yhden kuvan myöskin alasalista, jossa oli tunnit menossa. Otin kuvan sen verran kaukaa etten ainakaan itse tunnista edes kenenkään kasvojen piirteitä, mutta jos nyt joku tunnistaa itsensä niin voi jättää kommenttia asiasta.
Kaiken kaikkiaan vaan tykkään tiloista ihan älyttömän paljon, samoin ryhmäliikuntasalit ovat tosi kivat; tilavat, ilmastoidut, mutta kuitenkin siistit ja välineet ovat hyvät, molemmissa tiloissa.
Oli pakko ottaa vielä kuva aukioloajoista, ja toki tuossa näkyy nettisivun osoite jos joku kiinnostui. Eli kuitenkin sali on tosi pitkään auki joka päivä vieläpä. Myöskin juhlapyhinä salit on auki, esimerkiksi tapaninpäivänä.
Jatkanpa tarinaa itsestäni: sain aloitettua salilla käymisen joskus elo-syyskuulla 2011. Koska olin työtön, sali oli ainoa harrastukseni ja tekemiseni. Kävin parhaillaan salilla aivan liian monta kertaa viikossa. Tällöin painoni tippui huimasti iha muutamassa viikossa ja olin energiaa täynnä, söin hyvin ja puhkuin energiaa - vajaan kuukauden. Kunnes tulikin väsymys ja ehkä kävin tietynlaisessa ylikunnossakin, joten pahat tavat tulivat takaisin ja kilot myöskin, jopa sain vähän ylimääräistäkin!
2012 syksyllä näin jonkun kuvan itsestäni ja olin erittäin masentunut siitä, että vaikka kävin salilla niin miksen ollut paremmassa kunnossa. Ihmettelin ja etsin tekosyitä kaikkialta ja vikahan siis ei minussa ollut.. Yritin sanoa entiselle poikaystävällenikin että nyt kun näitä kiloja on tullut niin haluaisin niistä päästä eroon. Pyysin häneltä henkistä tukea, sekä myöskin vähän itsekuria ruokailuihin. Eli sitä ettei ostettaisi kaupasta sitä paskaa vaan ihan oikeeta ruokaa.
Meikäläine kompsun jälkeen (Body Combatin), kunnon tappelumeininki,
mutta tämä hyvin symboloi minun taistelua omia mielihaluja vastaan,
hehheh. Plus kuva vain oli kiva.
Nämä hommat toimivat hetken, mutta loppupeleissä häntä ei selvästikään kiinnostanut auttaminen, eikä minulla oma motivaatio riittänyt, joten koko homma jäi. Ahdistuin asiasta monen monen monta kertaa, itkin peilin edessä ja mietin miksi tein tämän minulle. Lähinnä ongelma oli minulla syömisessä: annoskoot aivan liian suuret, kasviksia söin muttei se pieni hyvä pelasta kaikkea pahaa, karkkia, limsaa, sipsejä, pitsaa... Näitä meni tuhottoman paljon ja kaiken syömisen perustelin ''no mähän liikuin tänään 2km eli kyllä mä nyt voin syödä tän 200g suklaata ja puolipussia sipsejä vielä, ei tästä ylimäärästä kerry.'' Asia oli toisin.
Suhteeni ruokaan oli aivan karmistuttava, en käsitä miten minuun on mahtunut niin paljon ruokaa. Noh kunnes erosimme eksäni kanssa toukokuussa ja samalla muutin asumaan yksin, suunta muuttui vähän toiseksi. Vuoden aikan olin saanut itseäni psyykattua ja mietittyä paljon asioita, joten olin tarpeeksi vahva tekemään muutoksen omin avuin. Tajusin senkin, ettei sitä kukaan muu voi tehdä puolestani, ja minun täytyi vain itse olla tarpeeksi vahva.
Joskus laitan vielä kuvia tänne kun tästä toivon mukaan vielä lisää laihdun, niin laitan kuvia muutaman vuoden takaa, joista näkee etten liikkunut ja ruoka kyllä maistui. Heinäkuussa tosiaan otin itseäni niskasta kiinni, mutt päätin ottaa stressittömän asenteen: en tuijota painoa, liikun säännöllisesti ja syön vähemmän. Syön edelleenkin hyväskää, mutta nyt osaan myös sanoa itselleni EI. Olen ylpeä saavutuksestani: -8kg kevyempänä heinäkuusta ja pari vko sitten ostin 2 kokoa pienemmät housut!
En ehtinyt ennen tunteja ottamaan kuvaa itsestäni, joten otinpas sitten näitä missä olen papu punaisena ja tukka märkänä. Tää kuva oli muutevaa nii kiva nii halusin tän mut sitte tossa toisessa näkyy noi mun maailman ihanimmat Nike vomero + pinkit lenkkarit joten ah, nii ja toki mun pohjelihas (ehkä myös vähän toi oikeen käden lihakset...)
Hox hox pohje plus oikee käsivarsi.. heko heko.
Mutta nyt olen erittäin tyytyväinen itseeni, olooni ja olen saanut syömiseni kontrollin alle. Enää ei ole pakko ostaa järkyttäviä määriä hyväskää, eikä käydä viikottain Hesessä/Mäkkärissä/kiinalaisessa (tämä muuten oli vuosi sitten vielä viikottaista, hyi olkoon... Parhaillaan 2krt vieläpä.)
Joskus luulin etten koskaan pystyisi tähän, mutta kasvain sanoi kasvain ja kasvoi vain! Nyt mulla ei kasva muu kuin haba! Pitkä postaus, mutta ei se mitään. Loppuun haluan kiittää paria henkilöä: siskoni ansiosta sain liikunnan ilon takaisin, ja jaksoin aina vääntää salilla, varmastikin suurin tekijä että olen nyt mitä olen henkisesti ja fyysisesti. Myöskin erään ystäväiseni ansiosta sain sysäyksen alkaa muuttua, koska hän laihdutti myöskin monta(kymmentä?) kiloa. Lisään hänet tähän jos saan luvan. Tietenkin suuri vaikutus on myös ollut GoGo:lla, mutta erityisesti ohjaajilla; tsemppi on mennyt perille aina ja hyvät juttutuokiot on jäänyt mieleen.
Wish it, Dream it, Do it. Näin. Hyvää yötä!
Vielä asiaan kuuluva biisi:
Muoks + ps. jos GoGo kiinnostaa, niin tässä osoite nettisivuille: http://www.gogo.fi/
Tulihan se pienen pieni joulumieli minullekin! Ihme ja kumma nimittäin sitä ei ole mulla ollut oikeestaan moneen vuoteen.. Alkuun sanottakoon, että tämä Grave of the Fireflies -leffa oli aivan ihana. Koskettava ja hieno tarina, toki ei mikään lemppari, mutta tykkäsin kovasti, suosittelen katsomaan (löytyy itseasiassa Youtubesta enkkuteksteillä.)
Sitten pääasiaan: joulu. Tämä hemmetinmoinen rahanreikä, stressin aihe ja kaikkien ihmisten kauhu. Eikös tän ajan pitäisi olla juuri sitä että rauhoitutaan ja ollaan perheen kanssa, syödään hyvin, etenkin: ei stressata. Sitten tämä koko hemmetin aika saa ihmiset ihan sekaisin ja ostamaan kaikki kaupat nuppineuloja myöten tyhjiksi..
Itse en ole moneen vuoteen vetänyt stressiä joululahjoista, joko on ollut idea tai sitten ei. Parastahan on se, että perheen kanssa (äiti, isä ja sisko) on sovittu, ettei osteta mitään jos ei löydy mitään. Loisto sääntö ja toimii tänäkin vuonna. En ole ostanut yhtään mitään, en edes kavereille, koska en vain keksi. En tykkää ostaa kenellekään mitään turhaa tai tarpeetonta krääsää. Toinen aika mauton asia on suklaa. Sitä saa kaikki joka tuutista ja sitä vielä ostetaan laatikkokaupalla kotiinkin syötäväksi.
Aivan uskomatonta miten ihmiset jaksavat kuluttaa rahaa niin paljon näiden muutamien päivien takia. Ja pitää ostaa vain ''koska on pakko''. Tykkään toki itsekin saada lahjoja, siksi kerron jo joskus loka-marraskuulla porukoille mitä haluaisin, jotta saan jotain oikeasti tarpeellista. Toki joukossa on muutama yllätyskin, mutta turhuuksia en ole saanut moneen vuoteen. En vain käsitä tätä rahan kulutusta moisen takia. Itse arvostan paljon enemmän sitä, että minulla on aivan ihana perhe, jonka kanssa saan syödä ja nautiskella edes nämä muutamat päivät vuodessa. Voi kun se olisi monille muillekin tärkeämpää kuin tämä ääretön osta osta osta -meininki.
No kun nyt hitusen kuitenkin sain tätä joulumieltä, päätin laittaa asuntooni vähän koristuksia. Itseasiassa myin tekokuuseni pois (eksän kanssa ostama, joten halusin siitä eroon), joten löysin nämäkin samalla reissulla. Sitten päätin vähän koristella kämppää. En ole mikään mestari tässä, mutta oikeastaan se ei edes haittaa. Nämä vaatimattomat koristukset toivat minulle hyvän mielen ja vaikka noi ei ole laitettu kauneimmalla tavalla, minä tykkään ja olen hyvin iloinen näistä vähäisistä!
Tämä hökötys oli ihan hauska ja mielestäni se on jopa ihan söpö. Toisaalta en näiden kolmen karvaisen ystäväni takia pysty hirveästi koristuksia laittamaan. Tuo hyllyviritys oli aika karmea, mutta en voi jättää nauhaa roikkumaan, koska kissat, joten päädyin tuollaiseen ratkaisuun. Naurakaa vain, niin minäkin tein, mutta mieleni on hyvä!
Heheh, heti kun virittelin näitä sain kaksi minun karvaista ystävääni avuksi. Vasemmalla on minun ''pikkuinen'' poika Thomas aka Tomppa/Tomppeli. Hän painaa hurjat 7kg ja on valtava katti. Minun oma herrasmies. Oikealla on minun sievä neiti Kaisa aka Kaispe. Kuvista puuttuu kolmas miuku eli Hilma (aka Himppa), nämä linssiludet vaan välttämättä halusivat kuviin. Kaikki kolme ovat Norjalaisia metsäkissoja, ihan paperillisia rotukissoja siis.
Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä jatkaa Star Warsien katsomista. Mukavaa joulunaikaa kaikille!
Ps. Olisin voinut antaa lahjaksi itsetehtyjä kuponkeja kavereille, joissa lukee ''Tällä kupongilla saat nauttia minun seurastani koko päivän, mutta kaikki kulut jaetaan puoliksi.''
Kiireisen päivän jälkeen tykkään nautiskella omasta olostani ja kissojeni seurasta. Mikäs sen parempaa ajanvietettä kuin katsoa muutama elokuva! Melkein olisin voinut kuvaukseen lisätä, että olen aikamoinen leffahirmu. Olen katsonut paljon leffoja ja tykkään niistä ihan hirveästi. Asiaa helpottaa huomattavasti se, että kirjastoon minulla on matkaa varmaan 300m, siellä on muuten hyvä valikoima leffoja, kannattaa tsekkailla!
Haluan kertoa sellaisen jutskan, että otin joskus vajaa vuosi sitten tavoitteeksi että listaan ylös kaikki elokuvat, jotka olen nähnyt. En siis laske niitä, että vähän muistan pätkiä sieltä täältä vaan pitää muistaa elokuvan juoni edes. Jos nyt joku kohtaus on unohtunut, en sitä laske, mutta pääpiirteet pitää elokuvasta tietää. Tämän takia tykkään katsoa kokoajan enemmän ja enemmän elokuvia, kasassa on tällä hetkellä yli 350 elokuvaa (tarkan luvun voin laskea myöhempiin postauksiin.)
Tänään olikin vuorossa sitten (häpeäkseni nyt myönnän, etten ollut nähnyt aiemmin..) Star Wars Episode 1. Päätin sivistää itseäni ja ottaa niskasta kiinni ja katsoa viimein kaikki nämä klassikot ja vähän jopa ''must see'' leffat. Tykkäsin kyllä yllättävän paljon, ja ihme kyllä en nukahtanut kesken leffan (tässä olen myös taitava.)
Juttelin erään kaverini kanssa eilen illalla leffoista ja hän oli pyörtyä kun kuuli, etten ole nähnyt näitä yhtään. Tänään hain sitten kirjastosta näitä ja katselu alkoi saman tien. Muutamat hahmot tiedän, joten ensimmäisenä kysyin tältä kaverilta kun alotin leffan että ''milloin tulee prinsessa Leia ja Chewbacca!'' Ja perhana ne tulee vasta leffassa 3 ja 4.. No niitä odotellessa!
(kuvahan näyttää minulta pahimpina päivinä, hehhe...)
No koska leffahirmu olen, on tänään vuorossa ainakin yksi elokuva vielä. Samaisen kaverin kanssa juteltii muistakin leffoista ja sanoi että erittäin liikuttava oli Grave of the Fireflies (Tulikärpästen hauta.) Tykkään kovasti muistaki anime leffoista, ehdottomia suosikkeja niistä ovat Spirited Away (Henkien kätkemä) ja My Neighbor Totoro (Naapurini Totoro.) Odotan leffalta aika paljon ja tuskinpa tämäkään mikään rimanalitus on.
Tässä vielä kuva eväistä leffahetkeen: teetä, leipää ja Brunebergin mitä tryffelisuklaata tms nää nyt on, mutta minun lempparia, nam. Saattaa olla että popsin muutaman enemmän kuin kolme, kröhöm... Onneksi kävin aamulla vetämässä kunnon salitreenin! Mukavia leffahetkiä minulle ja illanjatkoa muille!
Yritin aloittaa blogin kirjoittamisen hieman alle vuosi sitten, huonolla menestyksellä. Henkilökohtaisten syiden takia en jaksanut enää blogia kirjoittaa, joten kokeillaanpa uudestaan. Olen parikymppinen kosmetologi ja keväällä valmistun parturi-kampaajaksi, sekä työkseni myyn kosmetiikkaa. Todennäköisesti siis keskityn kirjoittamaan enemmän näistä, sekä tykkään urheilusta ja ruuasta hyvin paljon.
Aika varmaan kirjoitan enemmän lifestyle -tyylillä, eli mitä teen ja missä menen. Nyt odotan ihan innolla jo tulevaa Thaimaan matkaa, lähden sinne 30pv, joten vuosikin vaihtuu mukavasti siellä. Pyrin kirjoittelemaan muutamia kertoja viikossa tänne, varsinkin sieltä toiselta puolen maapalloa. Kuvien laatua pahoittelen jo heti alkuunsa, koska omistan iPhonen, joten laatu voi olla välillä mitä on, muttei anneta sen haitata. Kiva jos jaksat tämän räpätädin blogia lueskella!
