Vuosi sitten kävimme äitini kanssa katsomassa Rasta Thomasin koreografioiman Rock the Ballet -esityksen. Vuosi sitten en kamalasti innostunut tästä, odotukset olivat paljon korkeammalla kuin esityksen taso olikaan. Suurena tanssin ystävänä, ja entisenä harrastajana, olin todella pettynyt. Joulukuussa näin, että tämä sama kiertue tulisi taasen Helsinkiin esiintymään tällä kertaa kunnon teemalla. Esityksen aiheena oli Romeo ja Juulia.
Päätimme sitten kokeilla tätä esitystä, jos se vaikka olisi parempi kuin edellinen. Mukava muutenkin, kun on äitin kanssa tämmöinen jokavuotinen tyttöjen juttu. Aamulla hoidin työvuoroni, töistä Tikkurilaan ja asemalta Helsinkiin. Meillä oli muutama tunti aikaa Helsingissä, joten mietimme mitä siinä välissä tekisi. Päätimme sitten mennä kansallismuseoon ja meidän onneksemme perjantaisin siellä oli ilmainen sisäänpääsy klo 16-18 välissä!
Muistan meidän käyneen kerran aikaisemmin kansallismuseossa - aikaa tästä on kylläkin yli 10 vuotta. Silloin vain tokaisin äidille, että ensi kerralla ei varata näin vähän aikaa käyntiin (ehdimme muistaakseni olla vain vajaan tunnin.) Nyt oli kuitenkin melkein kaksi tuntia aikaa, eli ihan ok verran.
Niitä harvoja asioita, joita museosta muistin oli taulu, jossa Venäjän kotka yrittää varastaa suomineidolta Suomen lakikirjan. En tajua miksi mutta muistinpahan kuitenkin. Hieno taulu ei siinä mitään. Olen myös aina ihmetellyt kiinalaisissa/aasialaisissa ruokapaikoissa/kaupoissa olevia tassua heiluttelevia kissoja. Siihenkin löytyi vastaus tällä museokäynnillä! Jaan asian teidänkin kanssa: eli tämä kissa on eräänlainen onnen tuoja yritystoiminnalle, sekä vaurauden vertauskuva ja liiketoiminnan suojelija. Alkuperäksi sanotaan Japani. Melko mielenkiintoinen ja yksi asia vähemmän ihmeteltävänä!
Esitys oli aivan huikea, tykkäsin todella paljon! Koreografi oli tällä kertaa eri kuin tämä herra Rasta, nimittäin hänen ex-vaimo/tyttöystävä. Oli kyllä mielettömän ihana. Ensimmäinen puolisko oli kylläkin parempi kuin toinen, mutta eipä tuo menoa haitannut. Aivan hauska oli, sai nauraa ja hymyilyttää vieläkin, kun miettii esitystä. Toivottavasti ensi vuonna olisi taas jokin, niin pääsisi äitin kanssa katsomaan!
Äiti oli luonnollisestikin isän luona yötä Keravalla. Menimme siis samalla junalla ja aluksi hän mietti, että minä menisin autolla kotiin ja hän ottaisi Keravalla taksin ja menisi sillä isälle. On ne äidit hupsuja. Luulevat, että heidän pitää ensin koko meidän elämä kyydittää meitä paikkaan jos toiseen ja sitten ettei oma lapsi JAKSAISI lähteä kuskaamaan muutamaa hassua ylimääräistä kilometriä heitä. Hulluttelua, eli vein äitin Keravalle ja tämän jälkeen nukkumaan. Väsy oli kyllä kova.. Rankka viikko takana. Onneksi äiti oli niin ihana, että osti kuvassa olevat herkullistakin herkullisemmat suklaamunat.. Voi äitiä. Ikävä painaa, mutta onneksi muistot säilyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti