Muuttohoms

Tammikuun lopussa, kun olin vielä Thaimaassa, kaverini kysyi minulta ''haluatko muuttaa omistamaani asuntoon vuokralle?'' Koko hommahan lähti liikkeelle siitä, että vitsillä heitin syksyllä, että haluaisin muuttaa asuntoon. Molemmat tiesimme, ettei se ollut silloin eikä ihan lähitulevaisuudessa mahdollista, joten täytyi unohtaa ajatus taka-alalle. Kuitenkin minulla oli onnea matkassa ja ystäväni heitti tämän kysymyksen tosiaan tammikuun lopussa.

Pyysin saada miettiä asiaa pari päivää. Aloin heti miettimään työmahdollisuuksia ja käytännönjärjestelyjä, koska ajatus houkutti suuresti muuttaa pk-seudulle (asunto siis on Vantaalla.) Hetken pohdintojen, työnhaun ja Suomeen paluun jälkeen päätin irtisanoa sekä työt että asunnon ja ottaa suunnan kohti Vantaata! Soitin Vantaalle työpaikasta samaan firmaan, kuin missä olen nyt töissä ja he etsivät juuri uutta työntekijää. Voiko parempaa tuuria käydä?

Viimeisen lauantaivuoron tein viime viikonloppuna ja täytyy sanoa, että melko haikealle tuntui. Työkaverit ovat vallan mainiot ja tosi sääli lähteä pois. Uskon kyllä, että tulevat kolleegat ovat aivan yhtä mukavia, joten enköhän sopeudu uuteen paikkaankin. Kokonaisuudessaan minulla on enää neljä työpäivää ja sitten olisi taputeltu hommat täällä päässä. Perjantaina 28.2 olisi sitten muutto, huhhuh!

Halusin ostaa minulle ja työkaverilleni vielä lauantaina naapurista Sundae jätksit, oli namia!

Pitihän tuo pakkaaminenkin aloittaa; en halua, että minulle tulee kiire sen suhteen, koska en millään jaksa etsiä tavaroita paikoista, mihin en muista niitä heitelleeni. Kuuden vuoden aikana tämä on viides muuttoni, ja mitä joka kerrasta olen oppinut on se, että tavaraa, jolla ei oikeasti ole tehnyt viimeiseen kahteen vuoteen mitään, kannattaa heittää pois. Aloitin papereiden läpikäymisen jo viime viikolla ja tänään rulianssi jatkui. Asuntonikin kyllä näyttää siltä, että pyörremyrsky olisi käynyt kylässä..

Melkein hävettää lisätä tämmöistä kuvaa, mutta lähinnä tuo sekasorto huvitti niin paljon, että sen halusin jakaa. Kissat ovat hieman ihmeissään, että mitä oikein tapahtuu. Myöskin niiden kannalta on parempi pakata pikkuhiljaa, niin nekään eivät stressaa välttämättä niin paljon.

Kovasti tätä tavaraa on vuosien aikana kertynyt ja hieman jännitänkin muuttaa tästä 42 neliön asunnosta 27 neliön kämppään.. Eipä tuo ole kuin järjestelykysymys, vähän tetristaitoja kehiin niin kyllä hyvä tulee!

Hieman tuntuu haikealle, koska kaikki tämä tapahtui niin yhtäkkiä. Olen kuitenkin melkein kolme vuotta Tampereella elänyt, asunut ja kokenut. Hyvät muistot tänne jää, enkä panisi pahakseni, vaikka joku päivä tänne palaisinkin. Odotan silti muuttoa kovasti ja enemmän olen innoissani kuin surullinen. Pahin alkuhaikeus meni oikeastaan jo ohi, kun tein käytännönasioita muuttoon liittyen (sähkösopimukset, muuttoilmoitukset yms..) ja nyt vain pitää pakkailla tavaroita.

Iltalenkkeilyä, nuo viivakoodin näköiset valot ovat Särkänniemen valoja.

Ikävä tosiaan tulee, mutta kuten totesin; aina tänne voi palata takaisin jos tuntuu siltä. Kuitenkin uudet haasteet ja kujeet odottavat minua Vantaan suunnalla. Halusin tarttua tilaisuuteen, koska olen melko varma, että olisin katunut myöhemmin, jos en olisi lähtenyt. Nyt vain pitää pakata, ettei tule stressi ja kiire! Ja unille mars, hyvää yötä!